Kotiamme oli remontoitu kuukausikaupalla. Jokainen nurkka oli läpi koluttu, tutkittu, hiottu, maalattu, tapetoitu tai remontoitu jollain tavalla. Nukuimme ensimmäisen yön siskonpedissä yhdessä huoneessa. Luulisi, että kaikki olisi ollut tuttua, turvallista ja ihanaa. Uni olisi tullut helposti. Muut perheenjäsenet tuhisivat hiljalleen, minä makasin pimeässä; kuuntelin jokaista pihahdusta, paleli, pelotti. Omassa kotona? Kuuntelin rapiseeko joku katolla, tuleeko joku ikkunasta sisään. Jossain vaiheessa nukahdin, nukuin sikeästi. Aamulla mietin, miksei kaikki tuntunut hyvältä, vaikka viimein asuimme haaveilemassani omassa kodissa? Vedin kesävaatteet ylleni, istuin aamukahville. Olin kuvitellut sen hetken, eikä se tuntunut yhtään samalta kuin kuvitelmissani. Jokin oli vialla, sen jo tunsin, vaikka en vielä tiennytkään miten pahasti asiat olivat pielessä.
Päivän mittaan haistelin vaatteitani ja ihmettelin outoa tuoksua. Aah, mutta kävimme eilen mökillä, varmaan tarttunut mökiltä tämä haju. Kumpa olisinkin ollut oikeassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti