Oli syntymäpäiväni. Olin saanut valita mitä tehdään. Oli selvää, että menisimme katsomaan asuntoja. Ihastuin erääseen puutaloon täysin, mutta puolisoni mielestä siinä olisi ollut liikaa remontoitavaa. Seuraava kohde ei sytyttänyt minua, mutta jostain syystä palasimme sinne vielä pari kertaa ja hiljalleen se alkoi muuttua ajatuksissani meidän kodiksemme. Siitä saisi ihanan remontoimalla, siellä olisi riittävästi tilaa, sijainti oli loistava. Pian olimmekin pankissa, kuntotarkastajan kanssa talolla, kiinteistömyyjän kanssa tekemässä tarjousta ja lopulta tekemässä asuntokauppoja.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin olemme evakkoasunnossa numero kolme, kahdella perheenjäsenellä on astmalääkitys kokeilussa, kolmannella yskää, talomme seisoo tyhjillään, velkaa on sekä pankille että remonttifirmalle. Huoh. Kahteen vuoteen mahtuu paljon vastoinkäymisiä, mutta myös paljon pieniä onnenhetkiä, joista vastoinkäymisten myötä oppii yhä vain enemmän iloitsemaan ja olemaan kiitollinen. Tervetuloa seuraamaan jyrkkiä alamäkiämme ja loivia ylämäkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti